300 käyntikorttia

Olen parin viime viikon ajan käynyt ahkerasti eri verkostoitumistilaisuuksissa. Technopoliksen aamupalalla, BNI kasvupäivillä, Work goes happy -messuilla, sparrauslounailla, NewCo:n järjestämissä yritysverkkotapahtumissa ja muissa tilaisuuksissa, mitä elämä nyt on sattunut eteeni tarjoamaan.

Tilanne on nyt siis se, että olen saanut tapaamiltani ihmisiltä kolmesataa käyntikorttia, ja nyt olisi hyvä aika alkaa jotenkin niitä hyödyntämään myös yritykseni myynnin kannalta. Minusta on kiva soitella ihmisille ja kysyä, mitä heille kuuluu ja keitä he oikeastaan edes ovat. Toisten kanssa saa välittömästi aidon vuorovaikutuksen käyntiin, ja siinä tilassa on mukava olla. Ei tyrkyttämistä, ei liikaa myymistä, ei ylipäätään odotuksia, mihin puhelun tulisi päättyä, vaan aitoa vuorovaikutusta ja tilanteen kartoittamista. Sattuisiko jommalla kummalla osapuolella olemaan jotain ratkaisua johonkin ongelmaan. Tai ei kyseessä tarvitse olla edes ongelma, niitä kun ei varsinaisesti ole olemassakaan. On vain tilanteita, joihin ei vielä ole keksitty ratkaisua. Näistä puheluista jää hyvä fiilis. Aina olen jotain pientä oppinut, joka vie minua itseäni eteenpäin. Ja mikä parasta, on syntynyt tila, joka voi mahdollistaa ties mitä yhteistoimintaa nyt tai myöhemmin.

Vuoden ajan olen työstänyt itseni kanssa myyntiä ja markkinointia. Ne tuntuivat isoimmilta kompastuskiviltä yrittäjyyteen lähtiessäni, ja oli selvää, että minun tulee löytää oma tapani tehdä sitä, sellainen tapa, josta tykkään ja jossa haluan kehittyä. Olenkin kartoittanut erilaisia tapoja myydä ja sitä, miltä ne minusta tuntuvat. Olen ahminut paljon kirjallisuutta, lukenut artikkeleita, osallistunut koulutuksiin ja ennen kaikkea tarkkaillut, miten muut myyntinsä hoitavat. Kaikki puhelinmyyjätkin soittoineen ovat olleet tervetulleita, koska olen samalla voinut analysoida sitä, miten he hoitavat homman. Tietynlainen tyrkyttäminen nostaa vähäiset karvani pystyyn, ja se ei tunnu istuvan omien arvojeni kanssa yhteen, vaikka kuinka sitä asiaa kääntelisin. Siinä tilanteessa koen myös vahvasti, että en tule itse kuulluksi. Myyjä ei ole kiinnostunut minusta vaan pelkästään omista tuotteistaan. Siinä ei synny kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta vaan pelkästään myyjän omaa monologia, oli se sitten verhoiltu miten tahansa. Siinä ei ole mitään innostavaa eikä inspiroivaa. Toisaalta täysin passiivinenkaan tapa toimia, luottaen, että kyllä ihmiset minun luokseni löytävät, ei välttämättä ole tehokkain tapa, varsinkin kun tykkään itse ottaa vastuun ja laittaa asioita tapahtumaan. Uskomus kerrallaan tuli raivattua pois tieltä, ja nyt minusta tuntuu, että olen löytänyt oman tapani toimia. Toki olen aivan lapsen kengissä vielä, ja minulla on hurjasti opittavaa, mutta olen ylittänyt lähtöviivan. Ekat askeleet on otettu, ja varsinainen oppimismatka voi alkaa. Saatan laittaa vaikka juoksuksi.

Vuoden tai kahden päästä, kun yritystoiminta on kunnolla saatu pyörimään, voin raportoida, mitenkä tämä minun myyntistrategiani toimii. Onko tullut liikevaihtoa, vai soittelenko silloinkin edelleen vain kyselläkseni ihmisten kuulumisia. Aika näyttää, mutta nyt tämä tapa tuntuu hyvälle.

Write a comment