Jumi

Jumi. Tällä kertaa se ei ole niskassa liiallisen koneella istumisen jälkeen tai reisissä pitkän lenkin jälkeen, vaan tämä jumi on päässä. Mieli menee välillä jumiin, ja mitään hyvää ideaa ei tunnu syntyvän tai työ ei tunnu tehokkaalta. Olen useamman kerran ollut vastaavassa tilanteessa. Nykyään ymmärrän, mistä on kyse, ja tiedän työkalutkin, miten siitä pääsee eroon. Mutta edelleen ymmärrys siitä, missä mennään, tulee vähän jälkijunassa, kun tasapaino on jo vähän liikaa keikahtanut vaa’an toiseen päähän.

Jumeja on kahta eri sorttia. Toinen jumi syntyy liiasta kiireestä, siitä että ei anna itselleen aikaa hengähtää. Tekeminen ei lähde enää olemisesta, vaan paahdetaan täyttä höyryä eteenpäin. Stressi ottaa valtaa, ja mielellä ja keholla ei ole aikaa palautua. Mieli pyörii vimmatusti tuottaen ajatuksia yhtenään, mutta oikeastaan mitään valmista ei synny. Homma menee helposti tässä jumissa puuhasteluksi. Ulkopuolelta katsottuna toiminta saattaa näyttää varsin tehokkaaltakin, mutta tosiasiassa asiat polkevat paikallaan.

Toinen jumi on sellainen, jossa luova prosessi on siirtynyt hautomovaiheeseen. Valmistelut on tehty, ja työ etenee hyvää vauhtia, mutta yllättäen huomaa, että homma ei enää etene. Kyseessä ei ole oikea jumi vaan luonnollinen vaihe meidän ihmisten mielelle. Alitajunta työstää asian parissa koko ajan, ja prosessi on käynnissä, mutta nyt ei ole hetki, jolloin tietoinen mieli voisi asialle kauheasti tehdä mitään tai prosessia ei pysty nopeuttamaankaan. Vaikka luova prosessi on jotakuinkin sama kerrasta toiseen, sitä aina yllättyy, kun siirtyy hautomovaiheeseen. Siinä on vaikeaa olla, päästää irti ja keksittyä muihin juttuihin siksi aikaa kunnes luovan prosessin ratas on kääntynyt uuteen asentoon ja voi taas antaa palaa.

Molemmissa tilanteissa tunne on vähän sama kuin yrittäisi fillaroida kovaa vauhtia eteenpäin, mutta pyörästä puuttuisi etupyörä. Mistä sen etupyörän sitten löytää, jotta matka voisi jatkua? Luovan prosessin hautomovaiheessa kannattaa kunnioittaa sen sykliä ja opetella tunnistamaan tila ja tapa, jolla itse siihen reagoi. Kun tilanteen käsittää, on helppo puuhastella jotain muuta sillä aikaa ja ammentaa ideoita ympäristöstä ja luoda valmiuksia tulevaan inspiraatiovaiheeseen, jolloin kannattaakin polkea täysillä alamäkeä. Mitä paremman rauhan annat alitajunnallesi työskennellä tässä vaiheessa sen nopeammin siirryt seuraavaan vaiheeseen.

Kiireen järjestämässä jumissa taas auttaa kiireestä hellittäminen. Vaihda olemisen ja tekemisen paikkaa keskenään, oleminen ensin ja tekeminen vasta sen jälkeen. Ajanhallinnan työkaluja on lukemattomia erilaisija. Niistä kannattaa valita itselleen parhaiten toimivat. Tässä esiteltynä yksi:

Raivaa kalenteristasi tilaa olemiselle. Merkitse selvästi, missä kohtaa päivää tai viikkoa vain olet. Kenties teet jotain pientä mielekästä tekemistä ilman päämääärää tai tavoitteita. Priorisoi tämä kohta korkealle äläkä anna muiden muka kiireellisten asioiden tulla sen edelle.

Write a comment