Muuttuva vai juuttuva?

Muutos tarkoittaa prosessia, jossa jokin tulee toisenlaiseksi kuin se oli ennen. Me kaikki olemme erilaisia kuin eilen tai viime viikolla, puhumattakaan siitä, millaisia olimme kymmenen vuotta sitten. Ero voi olla pienenpieni, tuskin huomattava, mutta kuitenkin olemassa.

Monet meistä eivät halua muutosta, eivät sen enempää ympärillä olevaan maailmaan kuin itseensäkään. Usein kyseessä ovat omat pinttyneet ajatuksemme ja odotuksemme siitä, miten asioiden tulisi olla. Asiat tulee tehdä tietyllä tavalla, toisten ihmisten pitää olla tietynlaisia ja lasten pitää käyttäytyä tietyllä tavalla jne. Mikä meidät sitten saa pitämään kynsin ja hampain kiinni menneestä jopa asioista, jotka eivät enää palvele meitä kovinkaan hyvin. Turvallisuuden tunne on varmasti yksi syy. Hahmottamalla maailmaa tiettyjen raamien läpi, kuvittelemme hallitsevamme sitä ja olevamme turvassa. Kontrollin tunne häviää, kun meillä ei enää ole selviä raameja toiminnallemme. Yhtäkkiä pitäisikin alkaa toimia hetkestä käsin, spontaanisti, kauhistuttava ajatus. Mieli, tuo loistava satukoneemme, tuottaa meille myös usein ajatuksia siitä, että uudessa on jotain epämiellyttävää. Kenties joudumme tekemään enemmän työtä, ehkä saamme vähemmän arvostusta tai voisiko osaamattomuutemme paljastua uuden edessä, jolloin emme olisi enää hyväksyttäviä.

Pahimmillaan muutosvastarinta muuttaa elämän kuin kuvassa olevaksi kurkkupurkiksi. Elämä on jumissa, ja kaikki energia kuluu siihen, kun yritämme pitää vanhoista asioista kiinni. Vaikka asiat ja ihmiset ympärillämme ovat muuttuneet, pidämme sitkeästi kiinni vanhoista ajatusmalleista emmekä kohtaa muita ihmisiä tässä hetkessä sellaisina kuin he ovat.

Entä jos vapautuisimme näistä pinttyneistä ajatuksistamme: ennakko-odotuksista siitä, millainen maailman tulisi olla? Entä jos ihmettelisimme enemmän? Hämmästelisimme aidon uteliaasti uusia tilanteita ja tunnistaisimme, mitä ne sisällämme herättävät. Olisiko silloin niin suurta tarvetta lähteä selittämään, miksi se vanha oli parempi. On ok tuntea hämmennystä ja pelkoakin uusien tilanteiden edessä. Toisaalta voimme asennoitua elämään niin, että kaikki tilanteet ovat uusia. Me vain kuvittelemme niiden olevan tuttuja. Mikään hetki ei voi olla täysin samanlainen kuin mennyt. Jokaisessa hetkessä on aina jokin pieni muutos mukana.

Missä elämäntilanteissa sinä olet muuttuva?

Entä missä kohtaa koet olevasi juuttuva?

Mikä auttaisi sinua pääsemään muutoksen tielle?

Mistä asioista olisi aika päästää irti?

 

 

Write a comment