Oman kehon hyväksyminen

Syksyn viimeisenä aurinkoisen lämpimänä viikonloppuna suuntasimme ystävieni kanssa perinteiselle retriitille Villa Solhagaan. Yhdeksi viikonloppumme ohjelmanumeroksi olin järjestänyt yöllisen nakujuoksun. Ilmoitimme majapaikan isäntäväelle etukäteen juoksustamme, ja kerroimme, että he saivat vapaasti päättää joko pysytellä sisällä tai tulla taskulamppujen kanssa meitä kannustamaan.

Varusteiksi juoksuun sallittiin vain kengät, jotka nekään eivät olleet pakollisia. Juoksutyylin sai sovittaa keholleen parhaiten sopivaksi. Tavoitteena oli juosta pieni lenkki pimeässä metsässä ja tunnustella samalla, miltä oma keho tuntuu. Mitä ajatuksia se herättää? Minkälaisia ääniä alaston keho juostessa pitää? Herättääkö se häpeää vai pystyykö oman kehon näkemään hieman eri tavalla tempauksen jälkeen? Voittaja juoksi gasellin lailla. Hienoja varsaloikkia superkuun loistaessa taivaalla. Hän nautti olostaan. Naurusta päätellen, myös muut suhtautuivat tempaukseen huumorilla. Toivottavasti myös ajattelu omasta kehosta hieman muuttui. Saunan lauteilla saimme vielä tilaisuuden keskustella tarkemmin kunkin suhteesta omaan kehoon.

Oma näkökulmani kehoon syntyy pitkälti liikkumisen kautta. Pidän kehoni toiminnallisuudesta ja olen kiitollinen kyvystäni liikkua. Loukkasin polveni puolisen vuotta sitten kisaillessani lasten kanssa temppuradalla. Loukkaantuminen pakotti unohtamaan juoksun ja pyöräilyn vähäksi aikaa. Aloin kokea kehoni tavallista negatiivisemmalla tavalla. Paino pysyi samana, eikä kuntokaan varmasti tehnyt dramaattisia droppauksia, mutta kun en liikkunut normaalisti, koin kehoni jotenkin rumempana. Tunsin itseni isommaksi ja lihavammaksi. Tämä oli hullunkurista, sillä kehossasini ei vaatteiden mahtumisen tai vaa’an näyttämän lukeman perusteella ollut tapahtunut muutoksia. Parin kuukauden kuntoutuksen jälkeen pystyin jälleen kirmaamaan metsäisillä poluilla ja haastamaan kehoani. Samalla kehotuntemukseni palautui ennalleen. Tapaus sai minut kuitenkin miettimään suhdettani kehooni. Voisinko kokea sen vielä kokonaisvaltaisemmin?

Tavoitteena on, että keho tuntuu oikean näköiseltä ja kokoiselta sekä riittävältä ja hyvin toimivalta. Onko se kehon vai mielen tehtävä?

Tunnetko hikisen sählypelin jälkeen huikeaa fiilistä kehosi toiminnallisuudesta? Entä mitä tunnet, kun kehosi viestii säryllään sinulle kiireestä, josta olisi hyvä hellittää hyvinvointisi turvaamiseksi. Mitä sinulle merkitsee seksuaalinen nautinto tai ystävän lempeä kosketus olkapäälle, entä kaikki muut tunteet, joista keho sinulle kertoo? Ilman fyysistä ilmenemistä tunteiden kokeminen jäisi kovin vaisuksi. Olisiko niitä edes olemassa ilman kehoasi?

Tarkkailetko kehoasi pääasiassa ulkonäön ehdoilla? Onko sinulla kehosi ulkonäköä koskevia vaatimuksia tai toiveita, joihin ei vaikuta se, miten hyvin se kaikki muut tehtävänsä täyttää? Ohjaavatko sinua ulkonäköäsi koskevat sisäiset vai ulkoiset vaatimukset?

Kehonsa kanssa kannattaa pitää yllä hyvää vuorovaikutussuhdetta. Jokainen meistä varmaan ostaa ajatuksen siitä, että kannustava pomo johtaa parempiin tuloksiin työelämässä. Samaa ajatusta voi soveltaa myös oman kehon kanssa. Mitä kannustavampaa ja rakentavampaa palaute on, sitä paremmin keho meitä haluaa palvella.

Mitä sinä voit tehdä saadaksesi rakkauden kehoasi kohtaan roihuamaan?

VINKIT OMAN KEHOSUHTEEN PARANTAMISEEN

Tarkkaile suhtautumistasi omaan kehoosi. Millaisella äänensävyllä juttelet kehosi kanssa? Puhutko ystävällisesti vai tuleeko sinun sätittyä ja moitittua kehoasi tämän tästä? Kun katsot itseäsi peilistä, onko sinulla myötätuntoinen asenne, vai herättääkö peilikuva epämiellyttäviä tunteita. Tiedostaminen on kaiken lähtökohta. Ellet tunne omaa suhtautumistasi kehoosi, et voi myöskään muuttaa sitä.

Tässä muutamia vinkkejä, joiden avulla rakennat paremman suhteen kehoosi

  • Kirjoita joka päivä ylös kolme kehoasi koskevaa asiaa, joista olet kiitollinen.
  • Aina kun katsot peiliin, sano mielessäsi jokin pieni positiivinen kommentti kehollesi. Keskity heikkouksien sijaan vahvuuksiin.
  • Muuta kehoasi koskevat uskomuksesi. Jos huomaat ajattelevasi olevasi ruma, vaihda ajatus muotoon: “joskus kuvittelen olevani ruma”, “ olen ihan ok”, “olen kaunis”. Mutustele lauseita suussasi ja ota käyttöösi se, jonka sillä hetkellä pystyt omaksumaan. Vaihda se hetken kuluttua vielä astetta positiivisemmaksi ja ota tavoitteeksi muuttaa koko negatiivinen uskomus joksikin, joka palvelee sinua paremmin.

Muutos vaatii harjoittelua. Muista, että todellinen minäsi rakastaa kehoasi pyyteettömästi. Oma suhtautumisesi kehoosi on lähinnä mielesi tuottamaa satua. Siksi oleellisinta on muuttaa ajatuksia ja uskomuksia sekä luoda niiden tilalle jokin itseä paremmin palveleva ajattelumalli.

Write a comment